Auttikönkään luontopolulla

by Teija Salomaa / pictures Teija Salomaa    

Tällä reissulla patikoimme Auttikönkään luontopolulla, Rovaniemellä.

Hola, 

Syyskuussa 2023 retkeilimme Auttikönkäällä. Kiersimme Auttikönkään luontopolun, joka on noin 3,6 km pitkä rengasreitti. Polku kulki Auttijoen molemmin puolin suhteellisen vaativassa maastossa. Retkipäivänämme ilma oli syksyinen, lämmin ja leppoisa tuulinen. Reitille lähdimme Auttikökään pysäköintialueelta Auttikökääntie 119, 97655 Rovaniemi ja palasimme Auttikönkään Pirttikahvilan pihapiiriin. 

Retkellä pääsimme ihailemaan Auttijokea, koskenkuohuja, aarniometsää ja Könkäänvaaran laelta avautuvia upeita maisemia. Reitillä meitä ilahdutti tietenkin luonto mutta myös koirabaana taulut, oli kiva, kun koirat olivat huomioitu näin erityisellä tavalla.

Auttiköngäs

Auttiköngäs on suuri 16-metrinen vesiputous jyrkkäreunaisessa kalliokanjonissa Auttijoessa. Nimessä esiintyvä "Autti" on peräisin saamen kielen sanasta ávzi ja tarkoittaa rotkoa / laaksoa ja "köngäs" keävngis taas tarkoittaa jyrkkää koskea. 

Auttiköngästä ympäröivä kanjoni kuuluu Korouoman rotkolaakson kanssa noin miljoona vuotta vanhaan murtuma-alueeseen. Maanjäristykset ja mannerjään sulaminen ovat muovanneet aluetta. Rotkolaakso on pysynyt nykyisessä muodossaan noin 8000 vuotta.  Auttiköngäs on ollut aikanaan tärkeä kulkuväylä: uittoreittinä, kauppareittinä ja monenlaisena kulkureittinä. Auttijoki kuuluu ikivanhaan Viena - Posio - Kemijoki kauppareittiin. Tänä päivänä Auttikönkään rakenteet on museoitu kulttuurihistoriallisista syistä. 

Tukkilaiskulttuuri

Auttijoessa on uitettu puutavaraa 1800-luvun loppupuolelta, aina 1970-luvulle asti. Puutavara kuljetettiin aluksi Auttijokea pitkin Kemijoelle ja Kemijokea pitkin Kemiin. Uitto kivikkoisessa ja jyrkässä Auttikönkäässä oli mahdotonta, joten tukit ohjattiin könkään ohi uittoränniä pitkin. 

Kerrotaan, että uittomiehet viettivät vapaa-aikaansa muun muassa kaivertamalla nimikirjaimiaan kurun kallioihin. Kaiverruksia löytyy edelleen putouksen alapuolelta. Harmiksemme, me emme kaiverruksia nähneet sillä emme tienneet kaiverrusten olemassaolosta könkäällä ollessamme. Auttikönkään historiasta löysin tietoa mm. Luontoon.fi sivustolta ja metsä.fi sivuston Napapiirin luontokansio IV AUTTIKÖNGÄS julkaisusta.

Tukkilaiskulttuuria pöyhiessä löysin Wanhan kämppälain vuodelta 1924. Kämppälaki eli säännöt toivat tukkilaisyhteisöön varmasti sopusointua, rauhaa ja mukavuutta.

Kämppälain säännöt kuuluvat suurin piirtein näin: Toisen omaisuuteen ei saa koskea, vaikka se ei olisikaan lukon takana. Jos omistaa työkalun, jota toisella ei ole on lainattava tarvittaessa (ei koske puukkoa). Kämpässä jokaisen on istuttava oman makuupaikan kohdalla. Jos on iskenyt naulan vaatteitaan varten, ei siihen saa toinen vaatteitaan laittaa. Jos pudotat naulasta toisen vaatteen, on se nostettava heti paikoilleen. Se sytyttää valkian, jota paleltaa. Se noutaa vettä, joka sitä tarvittee. Ulkona, kämpän nurkilla roikkuvien lihojen ja läskien päälle ei saa omiaan laittaa. Kämpän ovenpuolelle ei saa käydä paskalla. Kämpän etuseinälle ei saa kusta. Jokainen tekee vuorollaan puita niin, että saa tulet illalla tultuaan. Naiskokkiin ei saa kajota, hän on rauhoitettu, vaikka itse olisi halukas. Yhdeksän jälkeen ei saa pitää kovaa ääntä. Omasta akasta ei suosita puhuvan huonoa tai rivouksia. Kukaan ei saa yöllä kusta kämppään. Piereminen on sallittua. 

Auttikönkään -opastaulu oli kaunis, rouhea ja ränsistynyt. Opastaulun kattona komeili puinen soutuvene, joka sulautui kokonaisuuteen niin, ettei ensiksi edes huomannut, että kattona komeili soutuvene. Taulusta löytyi kattavasti tietoa paikasta ja sen historiasta.

Auttikönkään luontopolku oli monipuolinen reitti, vastaan tuli siltoja, portaita, laskuja ja nousuja. Polku oli merkitty puihin selkeästi oransseilla maalitäplillä. Eksymisen vaaraa ei reitillä ollut. Polku oli osin mäkinen mutta kulkua helpottamaan polulle oli rakennettu ritiläkävelysiltoja ja ritiläportaita, joihin oli koirille tehty "lautakulku" polku. 

Auttikönkään koirabaana -taulut infosi tulevista ritiläportaista ja vaihtoehtoreiteistä, joiden kautta pystyi kiertämään ritiläportaat ja ritiläsillan. Retkikoira Nellin valinta oli ritiläportaat ja ritiläsilta sillä Nelli on taitava ritilällä kulkija. Retkikoirien Inarin ja Tuulin valinta oli metsän halki kulkeva kiertotie sillä Inari ja Tuuli eivät osaa ritilällä hössöttämättä kulkea. Ritiläsiltaa pitkin pääsi näköalapaikoille ja kiertotie kuljetti kulkijan vanhaan metsään, ikimetsään. Auttiköngäs kuuluu Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelmaan ja kiertotietä pitkin pääsi sukeltamaan vanhan metsän syliin. 

Auttikökään koirabaana -taulu

"Tervetuloa Auttikönkään koirabaanalle! Edessä on 20 metriä ritiläportaita. Niiden reunassa on koirille omat tassukuvioin koristellut lautabaana. Mukavaa tassuttelua!"

Kiertotie koirille -taulu

"Edessä on noin 200 metrin pituiset ritiläportaat. Jos kuljet mieluummin polkua, voit kiertää portaat oikealta lähtevää noin 500 metrin pituista kiertotietä pitkin."

Noin puolessa välissä matkaa Auttijoki ylitettiin vanhaa riippusiltaa pitkin, joka olikin jännä kokemus, kiva kokemus. Auttijoen molemmin puolin metsää lojui isoja ja pieniä kiviä, jotka kiinnostivat meitä ja kävimme kiviä tutkimassa ja koiria niiden äärellä kuvaamassa.

Metsäosuuden jälkeen nousimme pikkuhiljaa Könkäänvaaran laelle, josta avautui upeat maisemat Könkäänjänkäälle ja muualle ympäristöön. Könkäänvaaran korkein kohta on 240 metriä korkea ja matalampi, mutta jyrkkärinteisempi Ispinävaara on 190 metriä korkea. Könkäänvaaran huipulla oli luontotorni, jonka juurella pidimme taukoa, ihailimme maisemia ja kuvailimme koiria. Könkäänvaaran laki oli mieleenpainuva paikka, sillä sen laella asui ilmiselvästi rauha.

Auttikönkään pirttikahvila oli upea vaha hirsirakennus. Kahvilassa sai tuoretta kahvia ja herkullisia leivonnaisia. Pirttikahvilan kotisivuilla kerrotaan, että myös koirat ovat tervetulleita Pirttikahvilaan. Meidän hulivilikoirat eivät pirttikahvilassa käyneet vaan lepäsivät raukeina autossa meidän ihmisten tutustuessa kahvilaan ja sen rakennuksiin. Pirttikahvilan pihapiirissä toimi pieni uittomuseo, jossa pääsi tutustumaan uitto - ja metsätyöhistorian sekä uittopirttiin, joka toimii nykyisellään retkeilijöiden päivätupana. 

Pirttikahvila: 

Hirret päärakennuksen; kauniit, rosoiset, ajan jo patinoimat.

Seinät ulkorakennusten; harmaat, hohtaen hopeaa.

Savupiippu ulkorakennuksen; taideteos, taidonnäyte, katseenvangitsija.  

Valot ikkunoiden; kutsuivat sisään, toivottivat tervetuloa.

Valot ikkunoiden; tuikkivat lähtijälle, näkemiin ja hyvää matkaa. 

- Ihastuttava paikka! 

Reino Helismaan sanoittama laulu Kaksi vanhaa tukkijätkää sopii hyvin kuvaamaan tätä meidän Auttikönkään retkitarinan tunnelmaa.

Kaksi vanhaa tukkijätkää

Kaksi vanhaa tukkijätkää istuu tummetessa illan.
Uitto hiljaa on, ja tuntuu tuoksu herkkä niittyvillan.
Toinen polttaa piippunysää, jolla ikää paljon lienee.
Toinen puree mälliänsä. Muistot nuoruutehen vienee.
"Muistatkos - kosket ne hurjimmat ennen, laskettiin pölkyllä vaan?"
Toinen on hiljaa niin kauan ja vastaa:
"Nyt ei ne nuoret, nyt ei ne nuoret, kestä lautallakaan!"

Kaksi vanhaa tukkijätkää, jätkää vain, ei mitään muuta;
jossain soitto soi - se harmonikkaa on ja elokuuta.
Tikku siinä leimahdellen loistaa hetken - sammuu virtaan.
Lempi sammuu joskus myöskin, muisto jää vain elon pirtaan.
"Muistatkos, tytöt ne kauneimmat ennen - hurmattiin polkalla vaan?"
Toinen on hiljaa niin kauan ja vastaa:
"Nyt ei ne nuoret, nyt ei ne nuoret, pysty valssaamaankaan."

Kaksi vanhaa tukkijätkää, lyyssin päällä; työtä tehty on - ja paljon. Niin on: työ jätkän tuttu. Virta kulki, markka kulki, jotkut siitä kyllä hankki.  Jätkä heilui, keksi heilui, jätkän suu on jätkän pankki. 
"Muistatkos, lautat ne suurimmat ennen varpattiin harteilla vaan...
Toinen on hiljaa niin kauan ja vastaa:
Nyt ei ne nuoret, nyt ei ne nuoret pärjää koneillakaan."

Kaksi vanhaa tukkijätkää istuu. Yöksi ilta vaihtuu.
Usva hiipii virtaa pitkin, niittyvillan tuoksu haihtuu.
Puomi pysyy paikallansa, orpo tukki painuu uomaan.
Jätkä on kuin tukki: kaiken heittää kohtalonsa huomaan.
"Muistatkos silloin, kun päätimme, että vuosi, pari uitolla vaan...?"
Toinen on hiljaa niin kauan ja vastaa:
"Nyt ei ne nuoret, nyt ei ne nuoret kestä ees vuottakaan."

san. Reino Helismaa

säv. Toivo Kärki

Tällä erää matkassa mukana olivat lancashire heelerit Kauhia Kartano Tuuli 2 v, Kauhia Kartano Inari 13 v (melkein) ja Kauhia Kartano Nelli 7 v.  Metsäretken jälkeen ajelimme takaisin tukikohtaamme Kemijärvelle Suomun Velho mökillä. Mökillä me sitten saunoimme ja muistelimme vielä saunan lauteilla Auttikökään kuohuvaa koskea, tukkilaiskulttuuria, vanhaa metsää ja sen isoja kiviä, jotka olivat ikään kuin heitelty ympäri metsää. Saunan lauteilla sitten pohdimme, olivatko heittelijät olleet tukkijätkiä vai jättiläisiä vai mannerjää sulaessaan. 

Rentouttavia metsäretkiä!

Relaxing forest trips! 

lisää kohteesta:
Auttiköngäs - Luontoon.fi
Auttikönkään reitit - Luontoon.fi
Auttiköngäs - Visit Rovaniemi
Auttiköngäs - Suomen vesiputoukset 
Auttiköngäs - Rovaniemen Kylät