Tällä reissulla patikoimme Isojärven kansallispuistossa, Kuhmoisissa.

Hola, 

Lokakuussa 2023 teimme kierroksen Isojärven kansallispuistossa, Kuhmoisissa. Kiersimme kansallispuistossa Kannuslahden luontopolun eli Heretyn luontopolun. Matkaan lähdimme Heretyn kämpältä Kylämäntie 1335, 17950 Kylämä ja päätimme kierroksen samoille sijoille. 

Heretyn kämppä

Heretyn kämppä on rakennettu 1946 hevostyömiehien/metsätyömiehien tukikohdaksi. Heretyn tila on hyvin säilynyt savottakämppäkokonaisuus, taloineen ja pihapiirin talousrakennuksineen. Nykyisin Heretyn kämpällä on kesäkahvila, majoitusta, välinevuokrausta ja kämpän historiaan liittyviä näyttelyitä. 

Heretyn kämpän tilukset olivat mukava käyntikohde.  Kämpän sisällä tutkimme paikan historiaan, katselimme vanhoja valokuvia ja nautimme pullakahvit savottakämpän tunnelmissa. 

Matkaa Kannuslahden kierroksella meillä taittui 5 km. Kuljettu reitti näkyy Suunto sovelluksesta napatussa kuvassa Suomi karttapohjalla. Tutustuminen Heretyn kämpän tiluksiin näkyy kartassa kivasti punaisena suttuna. 

Heretyn luontopolun kierroksen aloitimme Heretyn Kämpän pysäköintialueelta, josta polku johdatti meidät Heretyn Kämpälle. Luontopolku alkoi kämppäkahvilan takaa, josta löysimme puiston opastaulut ja ns. lähtöportin. 

Hetken infotauluja tutkittuamme ja retkikoirista (tietenkin) kuvia napsittuamme lähdimme kulkemaan Heretyn luontopolkua. Polku johdatti meidät ränsistyneeseen satumetsään. Polku oli osin juurakkoinen, kivinen ja märkä. Polulla makasi paikka paikoin vesi ja vedenpitävät kengät olivat polulla joissakin kohdissa tarpeen. Retkikoira Tuuli, nautti kun sai polun kosteikkokohdissa olan takaa vettä roiskuttaa. 

Heretyn luontopolulla näimme vanhaa metsää, Kannuslahden kauniin sillan ja tulistelupaikan, jääkauden kuljettaman ison siirtolohkareen, kuivaa maastoa, märkää maastoa, juurakkoista polku, kivistä polku sekä osittain myös helppokukuista polku.  

Luontopolun iso kivi "Kukkulan kuningas" oli hieno nähtävyys. Kukkulan kuningasta me tovi, jos toinenkin katseltiin, kierrettiin ja tutkittiin. Kiven juurella istuskellen syötiin myös retkieväät: kuumaa kaakaota ja voileipiä syötiin. Koirat söivät myös voileipiä mutta kaakaon sijaan koirat nauttivat vettä, sillä kaakao (suklaa) on koirille myrkyllistä. 

Kukkulan kuningas opastaulu: Iso kiven tarina

Jättiläisten kuljettama? Muinoin hiidet ja jättiläiset, muokkasivat maata ja kalliota. Ne koversivat hiidenkirnuja ja heittelivät lohkareita Suomesta Baltian maihin saakka. Tämä noin 100 000 kiloa painavan kiven jättiläiset nostivat kolmen pienemmän kiven päälle. Myöhemmin muodostelmien syyksi on paljastunut jääkausi. (Metsähallitus) 

Heretyn luontopolkua oli mukava kulkea ja antaa metsän hoitaa sielua. Kuljimme polkua rauhassa, metsän kauneutta ihaillen ja metsän yksityiskohtia kuvaille. Tarkkana polulla täytyi olla, ettei pyllähtänyt nurin kivikkoisessa ja juurakkoisessa maastossa. Luontopolun metsässä asui mielestäni metsän rauha.

Reitin varrella oli vanhaa metsää, jossa oli runsaasti puunkaatoja ja kaunis sammaloitunut metsän pohja, Piimälammin pinta välkkyi polulle kauniisti puiden lävitse.  Kannuslahden silta oli kauniin harmaa ja syksyinen metsä. Kannuslahden ympäristö tarjosi meille kuvia rakastaville, hienon ympäristön, jossa pääsimme kuvia syksyisestä luonnosta ottamaan. 

Kirjailija, Mervi Kosken Suomalaisia haltioita ja taruolentoja kirjan jättiläisten jalanjäljillä tarina sopii hyvin kuvaaman meidän Heretyn luontopolun tunnelmaa. Samoin kirjailija Eero Ojasen Suomalaiset taruolennot kirjan Hiisi tarina sopii kivasti jatkamaan jättiläisten tarinaa ja kuvaamaan näin osaltaan retkemme tunnelmaa.

Jättiläisten jalanjäljillä

Jos ilmassa alkaa sinkoilla kivenlohkareita, kyse ei välttämättä ole meteoriiteista vaan jättiläisistä, jotka ovat käyneet, voimiaan koittelemaan. Kerrotaan, että jättiläiset olivat mieltyneet kaikenkokoisiin kiviin, joiden parissa ne mielellään puuhastelevat. Huvitellessaan tai suuttuessaan, jättiläiset heittelivät kiviä satojen kilometrien päähän. 

Jättiläisten olivat myös meluista väkeä ja niiden mellakointi kantoi kilometrien päähän. Jättiläiset olivat niin suuria, että saattoivat kulkea saaristossa askeltaen noin vain saarelta saarelle. Jättiläisten kahlatessa järven syvimmässä kohdassa vesi oli vasta menemäisillään niiden saappaan varresta sisään ja pitäjästä toiseen, jättiläinen kykeni siirtymään yhdellä pitkällä askeleella. 

Jättiläiset olivat kuuluisia rakentamishalustaan, ne rakensivat ja purkivat kaiken maailman kivirakennelmia, joita ihmiset ovat alkaneet kutsumaan mm. jatulintarhoiksi. Jättiläisiä on pidetty hyväsydämisinä mutta vähän yksinkertaisina olentoina, ja ihmiset naureskelivat jäteille mutta pyrkivät olemaan suututtamatta niitä, sillä tiedettiin, että suuttuessaan jätti saattoi särkeä paikkoja, heitellä kiviä ja tuhota kaiken tielleen osuvan. 

Tarun mukaan jättiläiset olivat Peräpohjolassa asuva kansa, joka on joutunut pakenemaan ihmisasumusten tieltä yhä syrjäisempiin paikkoihin. Epäillään, että jättiläiset ovat ajan saatossa kadonneet kokonaan tai sulautuneet hiiden väkeen. (Koski, M. 2008. Suomalaisia haltijoita ja taruolentoja, 76-84. 2.p. Hämeenlinna: Karisto Oy.)

Hiisi

Tällä erää matkassa mukana olivat retkikoirat Tuuli ja Inari.  Hiidestä mieleeni nousi tarinamuisto lapsuudesta. Muisto liittyy mummolan kaivossa asuvaan vesihiiteen. Kiitollisin mielin retkikuvausta kirjoittaessani muistelin mummoani ja hänen opettavaisia tarinoita / elämän ohjeita ❤️ 

Mummolan kaivon Hiisi

Mummolassani oli pihakaivo, joka oli vaarallinen lapsille. Mummoni kertoi, että kaivon luokse ei parane mennä sillä kaivossa asuu Hiisi, joka nappaa ihmisen näpsästi kaivoon. 

Hiidellä on pitkä lonkeromainen salaman nopea käsi, joka venyy ja ylettyy kaivon reunan yli pitkälle. Hiisi on erityisen kiinnostunut lapsista, joten etenkin lasten oli syytä kiertää kaivo kaukaa. Kaivon ohi kulkiessa tuli olla erityisen valppaana, sillä Hiisi oli hyvin nopea ja äänetön. 

Minusta (myös lapsena) Hiisi tarina oli kiva, en muista Hiittä pelänneeni enkä "pelottelusta" traumoja kokenut mutta muistan, että kaivon luokse leikkimään en mennyt. Kaivon ohi kulkiessani pidin kaivoa silmällä ja kaivon kohdalla tein aina pikkuisen mutkan. 

Rentouttavia kansallispuisto retkiä! 

Relaxing national park trips! 

lisää kohteesta:
Kannuslahden luontopolku - Luontoon.fi
Isojärven kansallispuisto - Luontoon.fi

vinkkejä koiran kanssa retkeilyyn sivustoja:
Kymmenen vinkkiä koiran kanssa retkeilyyn - Suomen latu