by Teija Salomaa / pictures Teija Salomaa    

Tällä reissulla valloitamme Otsamo tunturin, Inarissa. 

Hola, 

Syyskuussa 2024 valloitimme Otsamo tunturin. Tunturi sijaitsee noin yhdeksänkilometrin päässä Inarin kylästä. Inari on Suomen suurin kunta ja sijaitsee Euroopan unionin pohjoisimmassa kulmauksessa, keskellä Pohjoiskalottia. 

Lähdimme Otsamo tunturille Rovajärventien pysäköintialueelta. Alas Otsamo tunturilta laskeuduimme Riutulaan lähtevää Inari - Otsamotunturi - Riutula retkeilyreittiä pitkin. Rovajärventien ylitys kohdassa Konesjärven eteläpäässä hyppäsimme "kalastajien" kyytiin sillä osa retkikunnastamme oli kalastellut patikkareissumme ajan Konesjärvellä ja näin paluukyyti järjestyi tästä kohdin kivasti. Matkaa Otsamo tunturin retkellä taittui noin 8 km.  Kulkemamme reitti näkyy kartalle piirtyneenä Suunto sovelluksesta napatussa kuvassa.

Siidan yhteydessä olevan Ylä-Lapin luontokeskuksen suositus oli, että Rovajärventielle ei kannata lähteä autolla, tien huonon kunnon vuoksi. Tahtomme oli kuitenkin käydä katomassa Rovajärventien kuntoa ja päästä haluamaamme paikkaa.  Näillä aatoksilla päädyimme kokeilemaan Rovajärventien kuntoa.  Tie oli ajettavassa kunnossa, muutama paha paikka tieosuudella oli mutta onneksemme tie oli kuiva, auto oli maastoon sopiva ja maltti oli osaavalla kuskilla matkassa ja näin me pääsimme hyvin ajelemaan Rovajärventietä pitkin suunnittelemiimme kohteisiin. 

Rovajärventien pysäköintialueelta lähti vanha polku kohti Otsamo tunturin huippua. Aluksi polku kulki tasaisessa suo- ja metsämaastossa, tämän jälkeen polku alkoi pikkuhiljaa kiipeämään ylös tunturin rinnettä. Polku jyrkkeni nopeasti ja polun loppupätkä olikin sitten jyrkkää kivistä nousua. Puurajan jäädessä taakse, polku loiveni ja loppumatkasta kivinen polku kiemurteli avotunturissa nousten loivasti ylös Otsamo tunturin huipulle. 

Tunturille kiivetessä bongasimme hienoja valokuvauspaikkoja, joiden äärelle pysähdyimme kuvailemaan ja hengähtämään. Hengähdystauot olivatkin tarpeen, sillä polun jyrkkyys laittoi maitohapot aika lailla reisilihaksissa polttelemaan.  Reitin punaiset merkkitolpat toimivat opasteina mutta myös oivina tukikeppeinä, joiden avulla sai kiskottua itseään eteenpäin polun jyrkässä nousussa. Puurajan ylityksen jälkeen, polku kiemurteli avotunturissa ja Otsamo tunturin laki alkoi pikkuhiljaa näkymään 🤩 - ja tunturinvalloittajien sydämet ilosta tykyttämään. 

Saapuminen huipulle on aina ainutlaatuinen kokemus ja näin oli myös Otsamo tunturin huipulle saapuminen. Tunturin huipulla maailma ikään kuin asettuu paikalleen, sitä on innostunut ja samalla rauhallinen. Tunnetta on vähän vaikea "simppelisti" selittää, siis sitä, että samanaikaisesti hihkuu innosta (tekee mieli pomppia) ja kokee rauhaa (rauha laskeutuu sieluun). Ehkä kokemukset ovat niitä tunturinvalloittajan kokemuksia tai sitten Lapin taian luomaa taikuutta. Mukavien tunteiden lisäksi tunturin maisemat palkitsivat kiipeilyn. Ilma oli retkipäivänämme pilvinen mutta kirkas ja näin näkymät tunturin laelta avautuivat upeasti kaikkiin ilmansuuntiin.

Otsamotunturi

Otsamotunturi on 418 metriä korkea tunturi. Tunturi sijaitsee Pohjois-Suomessa, noin yhdeksän kilometrin päässä Inarin kylästä. Tunturin huipulta avautuvat hienot näkymät Inarijärvelle, Muddusjärvelle, Juutuanjoelle, Hammastuntureille, Joenkielisen tunturille, Muotkatuntureille ja Lemmenjoen kansallispuistoon. Tunturin laella on palovartijan päivätupa, tulentekomahdollisuuksin, pihapiirissä on myös useita tulentekopaikkoja ja kuivakäymälä. 

Tunturinvalloitus harrastuksena

Mikä siinä, tunturinvalloittamisessa viehättää? Tunturien valloittaminen on mukavaa, tunturin rinteillä kulkiessa mieli sekä keho vahvistuvat. Tunturin kun valloittaa on se innostavaa ja rauhoittavaa. Tunturin valloitus pistää hyppelemään, tuulettamaan, kokemaan sankaruutta ja kaikki tämä tekee tunturin valloitus harrastuksesta mukavaa ja koukuttavaa! 🤩

Tunturinvalloitus ja sankaruus

Sankaruus? Mitä se on, se sankaruus? No, se on tunne,  joka syntyy siitä, että tekee omasta mielestään jotakin hienoa, tavoiteltavaa, inspiroivaa, innostavaa ja kiinnostavaa. Tunturia valloittaessa sitä pinnistelee, ponnistelee ja sinnittelee ja kokee saavutuksesta (tässä tapauksessa tunturin valloituksesta) sankaruutta. Sankaruus on vahvistava, voimistava ja iloa tuottava. 

Tunturin valloitus -> sankaruuden kokemus -> yhteys luontoon -> hyvinvointi  ❤️

Retkikoira Kaja 

Otsamo tunturin valloitus oli retkikoira Kajan ensimmäinen tunturinvalloitus. Kaja kulki polulla kivasti, kun sai olla johtokoira ja tarkoittaa sitä, että koira sai kulkea polulla ensimmäisenä. Kokeilimme, Kajan kulkua perässä ns. peränpitäjänä mutta tämä järjestely ei toiminut. Kaja ilmaisi selkeästi, että hän halusi olla johtokoira ja näin sitten toimittiin. 

Kaja on saapunut retkikoiravahvuuteen kaksivuotiaana eli aikuisena. Näin retkikoiraksi kasvaminen ei ole alkanut koiravauvana vaan vasta hetki sitten. Ensimmäiset vuodet Kaja on asunut tarhakoirana, joten retkeily harrastus ei ole koiralle tuttu juttu.  Ennen matkalle lähtöä pohdimme sitä, kuinka Kaja sopeutuu retkikoiran elämään ja pärjää matkassamme reilun viikon pohjoisen reissussa. Huolemme oli turha, Kaja osoittautui sopeutujaksi ja toimi retkillä kuin vanha Lapin kävijä. Kajan kulkua tunturissa katsellessa näki selkeästi, että Kaja oli saanut "Lapin taian", "Lapin hulluuden", "Lapin kaihon" - tartunnan tai sitten Kaja oli ollut "Lapin hullu" jo syntyessään. 

Otsamolta laskeuduimme alas Inari-Otsamotunturi-Riutula retkeilyreittiä pitkin kohteena Rovajärventie. Tunturilta alas kulkeva polku oli hyväkulkuinen, ei niin jyrkkä kuin tunturin toiselta puolelta mutta osin myös tältä puolen kivikkoinen. Laskeuduimme polkua pitkin noin 500 metriä, jonka jälkeen lähdimme kulkemaan Riutulaa kohden kulkevaa polkua. 

Otsamo tunturilta alas laskeuduttuamme oli tunturin kupeilla ripaus lunta ja maastossa paikka paikoin runsaasti kuuraa. Lumen / kuuran kohtaamisemme oli tuon syksyn ensimmäinen ja tämän vuoksi erityisen kiva kokemus. Tunturipolulla tuli pohdittua mahdollisia säänvaihteluja, oikuttelevaa säätä, lumisadetta ja myrskytuulia. Säätiedotteet olivat luvanneet oikuttelevaa säätä tuleville päiville, mutta ei vielä tälle päivälle. Matkamme jatkui maastossa olevaa kuuraa ihaillen tunturikoivikossa ja tämän jälkeen mäntymetsässä. Mitä kauemmaksi Otsamo tunturilta kuljimme sitä lämpöisemmäksi ilma muuttui ja lämpötilan nousun myötä lumi ja kuura maastosta katosivat. Lumipyryltä ja myrskytuulilta siis vältyimme. 

Vähän ennen Rovajärventietä vastaan tuli tunturipuro, joka piti ylittää. Puro oli kapea mutta silti sen verran leveä, syvä ja kivikkoinen, että piti pohtia, kuinka puron ylitys oli järkevintä toteuttaa. 

Kaja ylitti tunturipuron hyppäämällä puron yli komealla loikalla. Liina oli pitkä ja mahdollisti turvallisen ylityksen. Tämän jälkeen Sonja ylitti puron hyppimällä kiveltä kivelle ja suoriutui ylityksestä kuivin jaloin. Tämän jälkeen Kaja joi tunturipurosta vettä ja toteutti tassujen kastelu operaation hallitusti tunturipurossa ja lähti jatkamaan matkaa eteenpäin.

Tuulille ja Nellille puron ylitys hyppäämällä oli mahdoton tehtävä. Puron yli oli rakenneltu riukuylityspaikkoja mutta niiden rakenteet olivat heikot enkä uskaltanut niitä pitkin ylitystä lähteä kokeilemaan. Harkittuani tilannetta, otin Tuulin kainaloon ja ohjasin Nellin etsimään sopivia ylityspaikkoja. Kokemuksesta tiesin, että Nelli oli tässä työssä hyvä. Kohtuullisen turvallisen kohdan löydyttyä lähdimme puron ylitykseen. Nelli eteni edellä kiveltä kivelle hyppien ja minä Nellin perässä kiveltä kivelle hyppien. Haasteellisen puron ylityksessä teki se, että Tuuli ei osannut ylittää puroa hallitusti itse ja turvallisuus syistä jouduin ottamaan koiran kainaloon. Koira kainalossa ja toinen koira ohjauksessa ja samanaikaisesti vakaiden kivien valinta virtaavasta tunturipurosta omien jalkojen alle oli vaativa juttu. Puron ylityksen jälkeen Tuuli ja Nelli joivat myös tunturipurosta vettä ja pärskyttelivät puron vedessä ja sitten myös me jatkoimme matkaa eteenpäin.  

Koiran kanssa

Koiran kanssa vesistöjen ylityksissä tulee huolehtia, että koira ei loukkaa itseään. Koira ei välttämättä osaa varautua vesistön kivikkoisuuteen, kivien liukkauteen tai ylityskohdiksi rakennettujen "siltojen" vaaroihin (nauloihin, heikkouteen, epämääräisyyteen). 

Koira ei välttämättä ymmärrä olevansa kytketty liinaan ja lähtee itsenäisesti ylittämään esim. puroa hyppäämällä ja liinan ollessa liian lyhyt voi koira pudota väärään kohtaan puroa tai nypätä ihmisen puroon. Puroon joutuminen ei sinänsä ole kummallekaan osapuolelle vaarallista, mutta tunturipurojen kivikkoisuus tekee puroista vaarallisia. Kivikkoiseen puroon holtittomasti mätkähtäessä, loukkaantumisen vaara on todennäköinen. 

Retkikoirien kohdalla koirien rakkaus veteen on itsessään riski, sillä järvivesiin, hiekkarantoihin tottuneet vesihullut koirat eivät ymmärrä, että vedessä voi olla vaaranpaikkoja esim. satuttavia kiviä. Retkikoirien aivot lopettavat toiminnan kun ne näkevät vettä ja tämän jälkeen koirien päihin ei mahtuu kuin yksi ainoa ajatus - uimaan! 

Unto Monosen säveltämä ja Maija-Liisa Könösen sanoittama Lapin tango sopii hyvin kuvaamaan Otsamotunturi retkemme tunnelmaa. Otsamo tunturin valloitusretki oli retkikoira Kajan ensimmäinen tunturinvalloitusretki ja samalla myös ensimmäinen nuuskutteluretki pohjoisen luontopoluilla. Koiran kulkua seuratessa, näytti selvästi siltä, että Kajankin mielestä "Lapin luonnossa oli outoa taikaa". 

Lapin Tango

Lapin luonto luo outoa taikaa
Se on kaunis ja vertaamaton
Rinne tunturin kauaksi hohtaa
Ruska loistossaan kuin satu on

Lapin muistan ja tunturit jylhät
Sekä auringon tuon keskiyön
Metsälampien välkkyvät silmät
Talvi-iltojen tähtien vyön

Kun kerran matkallain
Lapin maahan eksyin
Ei haihdu rinnastain
Outo taika tuo
Mua kutsuu Lappi vain
Sen tenho yksin
Sen muisto mulle
Aina kaipuutaan luo

Lapin muistan ja tunturit jylhät
Sekä auringon tuon keskiyön
Metsälampien välkkyvät silmät
Talvi-iltojen tähtien vyön

Kun kerran matkallain
Lapin maahan eksyin
Ei haihdu rinnastain
Outo taika tuo
Mua kutsuu Lappi vain
Sen tenho yksin
Sen muisto mulle
Aina kaipuutaan luo

säv. Mononen, Unto

san. Könönen, Maija-Liisa

Tällä erää matkassa mukana olivat retkikoirat Tuuli, Nelli ja Kaja. Otsamotunturi retken jälkeen ajelimme Inarin kylän kautta mökille. Automatkalla muistelimme hymyssä suin Otsamo tunturin laella otetun ryhmäkuvan "mellakka" -tunnelmaa. Meille tuntematon mieshenkilö lupautui ottamaan meistä kuvan ja tämä oli meistä tosi kiva - kiitosta kuvaajalle! 🤩

Kuvan tarina

Asettuessamme kuvaa koirat järjestivät "hulapalaoomekkalan". Mekkalan perustana oli se, että Tuuli ja Nelli olivat sitä mieltä, että Kajalla ei ole asiaa heidän kivelleen. Kaja oli taas sitä mieltä, että Tuulilla ja Nellillä ei todellakaan ole asiaa hänen kivelle. 

Koirien äänenkäyttö häiritsi mutta sitten sitä ajatteli, että kaipa sitä maailmaan ääntä mahtuu, vaikka se haukku joskus omiinkin korviin sattuu. Kuvaaja ei onneksemme koirien mekkaloinnista piitannut tai ainakin hän suhtautui tilanteeseen rauhallisesti. Retkeily koiran kanssa ei aina ole se vaivattomin tapa retkeillä mutta mekkaloista huolimatta meille paras tapa retkeillä. 

Sankarillisia tunturinvalloitus retkiä!

Heroic trips to conquer the fell!

lisää kohteesta:
Inari / Otsamotunturi / Riutula reitti - Luontoon.fi
Inarin retkeilyalue - Luontoon.fi

vinkkejä koiran kanssa retkeilyyn:
Kymmenen vinkkiä koiran kanssa retkeilyyn - Suomen latu
Koiran kanssa vaellus - Partioaitta
Koiran kanssa retkeily - Musti&Mirri
Retkeily koiran kanssa - EVIDENSIA