Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

by Teija Salomaa / pictures Teija Salomaa 

Tällä reissulla patikoimme Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, Muoniossa.

Hola, 

Syyskuussa 2022 patikoimme Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Kiersimme Kiirunankiepin eli Keskisenlaen kierroksen. Matkaa tunturissa meille kertyi rapiat 10 km. Ranteessani raksuttava Suunto 9 Baron kello oli tälläkin retkellä mukana ja kertoi tarkalleen kuljetun matkan pituuden ja piirsi Suunto-sovelluksessa kartalle kuljetun matkan.

Suunto kello on tehty seikkailuja varten ja mielestäni yksi kellon parhaista ominaisuuksista on se, että retken jälkeen voi tutkia kuljettua matkaa 3D-muodossa ja analysoida kuljettua reittiä ja palauttaa mieleen reitin upeimmat jutut. Suunto 9 Baron on raksuttanut ranteessani jo vuosia ja voin paljastaa, että kello on nykyisin osa identiteettiäni - ilman kelloa, en osaisi enää olla.

Kiirunankiepille me lähdimme luontokeskus Kellokkaalta (Tunturintie 54, Kolari Äkäslompolo). Näimme, rakkakivisen Kellostapulikurun jylhät maisemat, upeaa tunturimaisemaa ja viehättäviä tunturikasveja. Patikoitsijoita oli Kiirunankiepillä runsaasti liikkeellä, heiltä koirat saivat ihailevaa huomiota osakseen. Etenkin uljasta saksanpaimenkoira Lunaa ihailtiin ja heelereiden jaksamista taas päiviteltiin, siis sitä, että jaksavatpa pienet koirat kulkea reippaasti tunturissa muiden mukana.

Reitin varrella näimme silmän kantamattomiin hengästyttävän kaunista tunturimaisemaa ja jylhän karua kurumaisemaa - uuuuuhhh miten se näky olikaan ihanaa. Maiseman muistelu pistää ihon edelleen värisemään ja paikan päällä maiseman kauneus taisi hetkeksi hengityksen ihan pysäyttää. Koirien mielipiteen tunturin koukuttavuudesta tiedän siitä, että ne ovat aina kovin innokkaita tuntureille lähtemään.

Koirien tassujen kannalta katsottuna tämä reitti oli turvallinen. Rakkakivi osuus oli reitillä läpimatkan, kunnostettua sorapolkua ja tämä mahdollisti sen, että matkassa ollut vanha koira Inarikin kykeni osuuden turvallisesti omin jaloin kulkemaan. Rakkakivi asia on se asia, joka reittivalintoja tehdessä pohdituttaa, sillä nämä rakkakivi osuudet tuottavat monenmoista päänvaivaa koirien kanssa kulkiessa.

Kokemus on opettanut, että pahan rakkakivi osuuden tupsahtaessa eteen erämaassa, täytyy kääntyä takaisin tulosuuntaan. Meille on mm. Kilpisjärvellä käynyt niin, että emme tutkineet reittivalintaamme huolella ja kuuden kilometrin patikan jälkeen pirunpelto (rakkakivi esiintymä) tupsahti esiin. Pirunpeltoa ei voinut ylittää eikä alittaa, joten ei auttanut muuta kuin kääntyä takaisin tulosuuntaan ja palata samaa polkua pitkin lähtöpisteeseen, tuolloin harmitti! - suunniteltu reitti jäi kiertämättä. Reissun jälkeen olemme sattumukselle nauraneet ja sattumuksesta opiksi ottaneet. Enää me emme lankea tuohon retkeilijän sudenkuoppaan.

Koiramme Heelerit (lancashire heeler) ovat lyhyistä jaloistaan huolimatta, aika moisia vuorikiipeilijöitä ja osaavat kulkea maastossa, kun maastossa. Jos eivät osaa, niin koirat mahtuvat hyvästi myös repussa matkustamaan, etenkin, jos ovat tottuneita repussa reissaamaan. Pahoissa paikoissa "heeleri repussa" - ongelmaksi muodostuu se, että itse ei ole vuorikauris eikä kykene kantamustensa kanssa sorjasti kiveltä kivelle hyppelemään. Vaarana näissä tilanteissa on tasapainon menettäminen ja kaatuminen - ja sehän on selvä, että "heeleri repussa" ei parane mennä kaatumaan. Joten summa summarum, me olemme läksymme oppineet ja vältämme rakkakivi osuuksia.  

Kansallispuistossa kulkeminen on meistä mukavaa ja tunnistamme se, että luonto parantaa. Tällä reissulla syksyn värit hivelivät sielua ja se, että saimme hengittää puhdasta raikasta tunturi ilmaa, tuntui tunkkaisen korona vuoden jäljiltä kehossa erityisen hyvältä. Kati Soinisen runo "sanani siirtävät tunturit ja kutsuvat kuukkelit" sopii kovasti hyvin kuvaamaan tämän kansallispuisto retken tunnelmaa.   

Odota minua pohjoisen syksy, olen tulossa, tiedäthän. Keltaista huutava koivu, punaista kirkuva riekonmarja, oranssina hehkuva heinä, odota, odota minua.

Tulen hetki, kun näiltä pitkiltä illoilta ennätän, heti kun huomisen sivut on tehty täyteen, sanottu mitä sanottavaa on. On niin kova ikävä, että sen melkein luulisi siirtävän tunturit tänne, kutsuvan kuukkelit ikkunani taakse. Ja jonain päivänä tulen jäädäkseni, uskothan. (Kati Soininen)

Tällä erää matkassa mukana olivat lancashire heeler Kauhia Kartano Hetta (Nelli) 5 v, saksanpaimenkoira Luna 7 v ja lancashire heeler Kauhia Kartano Inari 12 v. Patikkapäivän jälkeen kömmimme mökille ja saunoimme ja muistelimme vielä saunanlauteilla mukavaa päiväpatikkaa ja kaunista tunturimaisemaa.

Rentouttavia kansallispuisto retkiä!

Relaxing national park trips!

lisää kohteesta:
luontoon.fi/pallas-yllastunturi

lisää kohteen reittimahdollisuuksista:
Ylläs - Luontoon.fi

lisää kansallispuistoista:
Kansallispuistot.fi
Retkipaikka - Suomen kansallispuistot
Kansallispuistot - Upeinta Suomea