Pikku-Malla tunturilla

by Teija Salomaa / pictures Teija Salomaa 

Tällä reissulla valloitamme Pikku-Malla tunturin, Mallan luonnonpuistossa Kilpisjärvellä.

Hola, 

Kesä-heinäkuun vaihteessa vuonna 2014 valloitimme Pikku-Malla tunturin. Tunturi sijaitsee Suomen Tunturi-Lapissa Enontekiön kunnassa, Kilpisjärvellä. Tunturinvalloitusretkellä kiipesimme Pikku-Mallalle ja palasimme samaa polkua pitkin takaisin. Lähtöpisteemme oli Mallan luonnonpuiston pysäköintialue (Käsivarrentie 14850, 99490 Enontekiö). 

Matkaa pysäköintialueelta Pikku-Mallan huipulle kertyi noin 3.5 km ja sama polkua, kun palasimme takaisin matkaa tunturissa kertyi kaiken kaikkiaan rapiat 7 km. Tällä retkellä meillä ei ollut matkassa älykelloja. Emme tainneet tähän aikaan edes tietää älykelloista tai niiden reittisovelluksista mitään - kompassin ja paperikarttojen turvin maastossa kuljettiin.  

Pikku-Malla tunturi kuuluu Malla tuntureihin. Malla tunturit muodostuvat kahden tunturihuipun ryhmästä, Iso-Malla tunturista ja Pikku-Malla tunturista.  Iso-Malla tunturi on 942 metriä korkea tunturi ja Pikku-Malla tunturi on 738 metriä korkea tunturi.  Malla tunturit sijaitsevat Mallan luonnonpuistossa ja nousevat ylös Kilpisjärven rannoilta. Mallan luonnonpuisto on perustettu vuonna 1938, mutta jo Venäjän vallan aikana vuonna 1916 alue on rauhoitettu ensimmäisen kerran. Lumettoman maan aikaan luonnonpuistossa saa kulkea vain merkityillä poluilla, määräyksellä suojataan herkkää tunturiluonto. Koirat on luonnonpuistossa pidettävä kytkettynä ympärivuoden. 

Retkipäivänämme luonnonpuistossa oli vielä runsaasti lunta. Pääsimme siis heittelemään lumipalloja, ylittämään lumialueita ja vuolaita sulamisvesipuroja. Kaikki tämä oli jännittävää, ja tuntui erityiseltä ja kivalta. Tuntureilla loistavat lumilaikut tekivät maisemasta upean ja Kilpisjärvi näyttäytyi retkellä meille upeimmillaan.  

Kilpisjärvi - karun kaunis paratiisi

Kilpisjärvi sijaitsee vain noin 40 km päässä Pohjoiselta Jäämereltä ja sen olosuhteet ovat arktiset ympäri vuoden. Kasvukausi Kilpisjärvellä on Euroopan lyhyimpiä keskimäärin vain noin 100 vuorokautta. Kylmyys on alueella läsnä kesälläkin, kosteus ja jäämeren läheisyys tuntuvat ilmastossa. Pikku-Mallan kallioperässä voi olla kesäisinkin 45 metriä paksu ikiroutakerros ja lumilaikkuja saattaa tunturin rinteillä olla ympärivuoden. 

Kilpisjärven seutu on Suomen suurtunturialuetta. Maisemaa hallitsevat Saana, Termisvaara ja Halti. Suomen korkein kohta sijaitsee Haltin Haldicohkka-nimisen sivuhuipun rinteellä. Kylmä ja karu elinympäristö rajoittaa eläin - ja kasvimääriä, mutta alueella asuu kylmyydestä huolimatta runsaasti pohjoisen eläimiä, ja kasvillisuus on monileimaista ja sopeutunut ympäristön vaativiin olosuhteisiin. 

Kilpisjärvi on retkeilijän karkkimaa, ympäristö tarjoilee retkeilijälle runsaasti eri tasoisia retkeilyreittejä ja luonto ympärillä on sanoinkuvaamattoman upeaa. Käsivarren erämaa-alue tarjoaa kokeneelle retkeilijälle vaikka mitä, Mallan luonnonpuisto ja Saanan luonnonsuojelualue tarjoavat retkeilijöille vaikka mitä. Luontoon.fi sivustolla Kilpisjärven ja Käsivarren reitit esitellään paikkakunnan reittivalikoimaa ja näiltä sivuilta löytyy myös tuhti paketin kaikenlaista kiinnostavaa tietoa "retkeilijän karkkimaasta". 

Mallan luonnonpuiston parkkipaikalla tutustuimme luonnonpuiston infotauluun ja varustauduimme Pikku Mallan matkaan. Tarkastimme koirien valjaat ja pannat ja oma retkivarusteemme ja varmistimme, että kaikki tarpeellinen oli mukana. Siitä me sitten lähdimme kulkemaan ylös tunturiin Mallan polkua pitkin. Tämä kuuluisa Mallan polku johtaa Kolmen valtakunnan rajapyykille ja polun varrella on mm. Kitsijoki ja sen upea Kitsiputous - Mallan kyyneleet. 

Alkumatkan kuljimme tunturikoivikossa ja pienen matkan päästä saavuimme Siilasjoen sillalle. Siilasjoki virtasi retkipäivänämme voimallisesti ja vähän pelottavasti sulamisvesien voimasta. Siilasjoen silta oli onneksi vahva ja vakaa ja siltaa pitkin oli turvallinen ylittää joki koiran kanssa. Nämä siltaylityskohdat hirvittävät minua aina, etenkin koiran kanssa kulkiessa. Pelkään, että koira pääsee putoamaan sillan kaiteen kolosta kuohuihin. Todellista syytä pelolle ei ole, sillä varmistan huolella siltaa ylittäessä koiran turvallisuuden: koira on hallinnassa ja varusteet ovat ehjät ja napakasti kiinni. Kuitenkin aina siltaa ylittäessä mielikuvissa valmistaudun hyppäämään kosken kuohuihin pelastamaan veden varaan joutuneen koiraa. Hassua, eihän tälläkään ajatuksella ole todellisuuspohjaa mutta tällaisia ajatuksia sitä siltaylitystilanteissa tulee mietittyä. Onneksi koiramme osaavat ylittää koskipaikat kokeneen retkeilijän tavoin ja tukevat minua tasaisella silta ylitystyylillään ylittämään nämä ylityspaikat maltillisesti. 

Onnellisesti sujuneen Siilasjoen ylityksen jälkeen matkamme jatkui jyrkässä nousussa tunturikoivikossa ylös tunturikankaalle. Nousun jälkeen maisemat muuttuivat pikkuhiljaa tunturipaljakkamaisemiksi ja joutilaat murheet haihtuivat ilmaan. Tunturissa oli monella tavalla upeaa, lämmintä ja raikasta. Lumilaikut ja kirkasvetiset tunturilammet välkkyivät maisemassa kilpaa toistensa kanssa. Nousun jälkeen kuljimme vielä hetkenmatkaa, jolloin näimme ison haljenneen siirtolohkareen, jonka luota viitta ohjasi meidät kääntymään Mallan polulta Pikku Mallan polulle. Hetken istahdimme siirtolohkareen kupeessa, tunturimaisemaa ihaillen ja tunturi taijoista jutellen ja jatkoimme matkaa Pikku Malla viitan osoittamaan suuntaan tunturin rinnettä ylös päin. 

Pikku-Mallan huipulle oli siirtolohkareelta matkaa noin 1,3 km. Huipulle johtava polku oli helppokulkuinen. Polku johdattaa meidät loivassa nousussa ylös tunturiin. Vasta hieman ennen huippua, polku jyrkkeni ja hups, sitten olimmekin jo Pikku-Mallan huipulla. Huipulta avautui upea maisema Saanalle, Kilpisjärvelle ja Ruotsin tuntureille.

Vielä tällä reissulla tunturinvalloittaja sisälläni ei ollut konkretisoitunut minulle, mutta kyllä se tunturinvalloittaja sisälläni jo koputteli Pikku Mallan huipulla ja huuteli - tunturit on tehty sinua varten, tunturit ovat hyväksi sielullesi. 

Pikku-Malla tunturin huipulla otimme kuvia, katselimme kaunista maisemaa, nautimme eväitä ja joimme kuumaa kaakaota, jolla poltin sitten huuleni pahanpäiväisesti. Onnekseni lunta oli maassa ja se toimi oivana ensiapuna palovamman kipunoivalle poltteelle. 

Tällä reissulla opin kantapään kautta, että ei kannata väheksyä terästermospullon lämmön pito ominaisuutta. Olimme nimittäin ostaneet reissulle uudet pienet Retki terästermospullot ja minä ajattelin, että lelutermareita ovat eivätkä pidä juomia kuumana - mutta pitivät ne ja pitävät edelleen ja ovat meillä yhä ahkerassa retkikäytössä.  

Aikamme Pikku-Mallan huipulla oleiltuamme lähdimme palaamaan "kotiinpäin". Kuljimme paluumatkan hitaasti, maisemista nauttien. Kuvailin kaikenlaista, puroja, lunta, kasvillisuutta, maisemia, tunturilampia, kiviä, sulamisvesiä - mielenkiintoa herättäviä kuvauskohteita näkyi kaikkialla. Olin haltioissani ja niin näytti olevan koko retkiseurue. 

Pikku-Mallan retkitarinaa kootessani löysin retkikuvista tunturikurjenkanervan ja lumileinikin kuvat. Olin tämän retken aikaan heikko tunnistamaan kasveja mutta onnekseni olin ahkera kuvaamaan kaikkea tielleni osunutta kauneutta. Kuvaus innokkuuteni innoittamana olin taltioinut kukat ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin retkellä nappaamani kukka kuvat ilahduttivat minua tutkiessani kasvien taustoja ja opiskellessani lisää kasvien elämästä. 

Tunturikurjenkanerva kuuluu kanervakasvien heimoon. Kasvin tunnistaa kukinta-aikaan violeteista, ruukkumaisista kukkasistaan ja neulasmaisista lehdistä. Kasvupaikkoja ovat tunturikankaat tai toisinaan tunturikoivikot ja havumetsät. Lisätietoa tunturikurjenkanervasta löydät LuontoPortin sivuilta kurjenkanerva. 

Lumileinikki kuuluu leinikkikasvien heimoon. Kasvin tunnistaa kukinta-aikaan tummankeltaisista viisi terälehtisistä kukkasistaan ja siitä, että varren ylimmät lehdet ovat pienempiä ja vähemmän liuskaisia kuin alemmat lehdet. Kasvupaikkoja ovat tunturipaljakan lumimaat, valuvesirinteet ja puronrannat. Lisätietoa lumileinikistä löydät LuontoPortin sivuilta lumileinikki. 

Lapin yliopiston Arktinen keskus sivustolla Anna-Liisa Ylisirniö kirjoittaa kuvaavasti "Luonto on paitsi esteettinen elämys, myös täynnä tietoa. Mitä enemmän tiedämme, sitä enemmän yksittäiset kasvit ja eliöt kertovat meille esimerkiksi maaperästä, metsän rakenteesta ja ilmastosta."  Kiinnostukseni kasveja kohtaan on retkeilyharrastuksen siivellä kasvanut. Harmikseni kasvituntemukseni on heikko mutta onneksi on sovelluksia, joiden myötä voi tunnistaa kasveja ja oppia kasveista lisää. 

Vinkki! www-sivuja, jotka jakavat tietoa kasveista. 

• LuontoPortti - Kukkakasvit
• Lapin Yliopisto Arktinen Keskus - Kukkiva Arktis
• Suomen lajitietokeskus - Kasvit 

Tukikohtanamme tällä reissulla oli Saivaara Mökkien Mörkö-mökki. Tällä reissulla mökin nimi ei vielä ollut Mörkö-mökki vaan Kilpisniemen mökki mutta sama mökki se sisuksiltaan oli. Mörkö-mökki oli meille JUURI sopiva. Mökki sijaitsi Ala-Kilpisjärven rannalla tuntureiden ympäröimänä, lemmikit olivat sallittuja ja mökiltä löytyi kaikki mitä hyvään mökkilomaan tarvittiin ja paljon enemmänkin. Mökin pihasta pääsi koirien kanssa suoraan maastoon, pikku poluille, joita oli mukava aamusella pyjama päällä kulkea. Palvelu Saivaara Mökeillä oli hyvää ja kaikki asiat hoituvat nopeasti ja sovitun mukaisesti. 

Kiitos Saivaara Mökit - tulemme taas, kun arjen sivut on tehty täyteen.

Pssst – Mörkö-mökille lämmin suositus, tälle mökille me palaamme yhä uudelleen.

Tarinat ovat osa meidän retkikulttuuri, on mukava muistella kulkiessa paikkoihin liittyviä tarinoita. Tarina ovat kiehtovia, sellaisia sadunomaisia ja viehättäviä. Mallan ja Saanan rakkaustarinan koti on Kilpisjärvellä. Asko Kaikusalo kirjoittaa kirjassa Tarujen Tunturit Kilpisjärvestä, "Jos joskus kuljet Käsivarren tuntureita, kohtaat nämä jättiläiset, synkistyneen Saanan ja lumoavan Mallan. Kaukana Ruotsin puolella näet harmaantuneen Pältsan ja vieressä teräväpäisen tietäjän, Paraksen. Jääkauden jälkeenkin nämä tunturit - kuten tunturit kaikkialla - ovat kokeneet lukemattomia tapahtumia, niin taruja kuin tosiakin. Ja jos kuljet siellä oikealla, myötätuntoisen vastaanottavalla mielellä, tavoitat kenties jotakin tuntureiden sadunomaisesta sisimmästä." Tuntureita joista Kaikusalo kirjoittaa, katselimme mekin Pikku-Mallan huipulla ja Saanan ja Mallan rakkaustarinaa muistelimme. 

Haltin Häät musiikkikappaleen kertoo Saanan ja Mallan rakkaustarinasta. Laulun on esittänyt Taiska vuonna 1976 ja sanoittanut Hannu Seppänen, sävellys on Hannu Seppäsen ja Arto Alaspään yhteistyötä. Haltin häät kappaleen sanat pohjautuvat Asko Kaikusalon kirjoittamaan ja Yrjö Metsälän kuvittamaan Tarujen Tunturit kirjan teksteihin.  

Haltin häät

Kun ihmiskunnan aamu vasta alkoi sarastaa
Ja Lappi oli jättiläisten maana
Kaunis Malla-neito alkoi häitään valmistaa
Sulhasenaan nuori uljas Saana

Kaikkialta kansaa saapui Haltiin juhlimaan
Ja kirkonkellot häitä alkoi soittaa
Silloin astui kirkkoon tumma Peltsa Ruotsinmaan
Hän vaimokseen myös Mallan tahtoi voittaa

Hän aikoi estää häät ja kutsui velhot avukseen
Ja pian saikin juhlakansa kuulla kauhukseen
Kun pohjoisesta vyöryi jää ja yltyi tuuli

Kirkkokansa pakeni ja Mallaa sylissään
Myös Saana alkoi juosten turvaan kantaa
He kauas eivät ehtineet kun jäivät alle jään
Ja jähmettyivät Kilpisjärven rantaan

On aikakaudet tuntureiksi heidät muuttaneet
Ja Kilpisjärven kasvattaneet Mallan kyyneleet
Kun jäinen pohjoistuuli soi myös itkee Saana

On aikakaudet tuntureiksi heidät muuttaneet
Ja Kilpisjärven kasvattaneet Mallan kyyneleet
Kun jäinen pohjoistuuli soi myös itkee Saana

san. Hannu Seppänen

säv. Arto Alaspää ja Hannu Seppänen

Tällä erää matkassa mukana olivat lancashire heelerit Kauhia Kartano Ludvig (Jami, Jamppa, Piiparinen) ja Tuulensuun Torpan Leiskuva Lempi. Koirakokoonpano Kilpisjärven retkelle oli koottu koirakosta, josta toinen oli varma, rauhallinen ja tasapinoinen koira ja toinen oli meille aikuisena muuttanut traumatisoitunut moniongelmainen koira, joka kärsi kaiken maailman ongelmista. Tavoitteemme tunturilomalla oli vahvistaa koiran luottamussuhdetta ihmiseen (meihin) ja hyvinhän Kilpisjärvi toimi koirankin terapeuttisena ympäristönä. Yhdessä tekeminen, luonnossa liikkuminen, hyvä ruoka ja tunturien tuijottelu teki koko porukalle uskomattoman hyvää. 

Millainen koira se Lancashire heeler on? 

Lancashire Heeler on alkuperältään maatilojen pieni yleiskoira, joka on toiminut apuna mm. eläinten teuraskuljetuksissa ja lampaiden ja lehmien käsittelyssä. Koira on ollut pihapiirin rotantappaja ja hälytysjärjestelmä: ilmoittanut vieraista napakasti haukkuen. Nykyään Lancashire Heelerit ovat pitkälti seurakoiria ja ovat vieraantuneet maatilan yleiskoiran toimenkuvasta.

Lancashire Heeleri on muuttuneesta toimenkuvasta huolimatta työkoira. Työkoiria kuvaillaan älykkäiksi, nopeiksi ja kestäväsi ja ne on luotu tekemään kovaa työtä. Työkoira tarvitsee seurakoiraa enemmän liikuntaa ja muuta virikettä. Kun työkoiralla on tylsää, koira keksii itselleen kaiken maailman töitä ja nämä työt eivät ole ihmisten ja ympäristön näkökulmasta katsottuna kovinkaan mukavia töitä. Työkoira saattaa soveltaa mm. paimennus - ja vartiointitaitojaan esim. ihmisiin, autoihin, polkupyöriin.

Työkoiran piirteet kyllästettynä vahvalla pidättyvyydellä ja voimakkaalla terävyydellä tekevät yksilöstä vielä haastavamman. Näillä luonteenominaisuuksilla varustetulla työkoiralla tulee olla vahva luottamussuhde omistajaansa. Näin koira kykenee luottamaan, että hänen ei tarvitse yksin vartioida koko maailmaa vaan omistaja pitää hänestä huolen ja hänen tulee puuttua tilanteisiin vasta sitten kun omistaja häneltä sitä pyytää. Työkoira ominaisuudet tekevät koirasta ihanan ja kamalan. Koira voi olla väärissä käsissä pommi tai oikeissa käsissä upea pieni iso koira.

Retkitarina on julkaistu 24.4.2024 Koiranpäivän kunniaksi. Tarinan retkikoirat ovat siirtyneet jo pilvien päälle, taivaallisiin koiralaumoihin (niin kuin minulla on tapana sanoa) - ja sieltä he meitä katselevat ja maallista menoa ilokseen haukahtelevat. 

Rakkaudesta koiraan.

#Laumaliikkuu 

#Aktiivinenkoira

Sankarillisia tunturinvalloitus retkiä!

Trips to conquer the fell! 

lisää kohteesta:
Luontoon.fi - Mallan luonnonpuisto
Luontoon.fi - Mallan reitit 
Luontoon.fi - Käsivarren erämaa-alue