Pyhä-Häkin kansallispuistossa

30.06.2024

by Teija Salomaa / pictures Teija Salomaa

Tällä reissulla patikoimme Pyhä-Häkin kansallispuistossa, Saarijärvellä.

Hola,

Toukokuussa 2024 patikoimme Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Kiersimme Mastomäen polun 3,2 km pitkän rengasreitin. Alun perin suunnitelmamme oli kiertää Kotamäen polku, joka olisi ollut 6,5 km pitkä rengasreitti mutta suunnitelmat muuttuivat helteen +29 lämpötilan vuoksi. Reitille lähdimme kansallispuiston pysäköintialueelta Viitasaarentie 2119 Saarijärvi. Reitillä pääsimme ihailemaan vanhaa metsää, halailemaan vanhoja puita ja näkemään metsässä kukkuvan käen.

Mastomäen polku johdatti meidät vanhaan metsään, jossa puiden keski-ikä on yli 250 v. Polun varrelta löytyi Uusi Iso puu, joka on aloittanut kasvunsa vuonna 1641. Polulta vähän poiketen pääsimme katsomaan myös metsän toista kuuluisaa puuta Vanha iso puuta, joka on seissyt metsässä vuodesta 1518. Puun latvuksissa ovat humisseet kolmen isännän tuulet, ensin Ruotsin, sitten Venäjän ja nyt Suomen - aika moinen historia on puulla takana.

Kirja vinkki! Kuinka puut kasvavat ja miksi antilooppi ravistaa (Tuominen, 2021) kirjassa Saku Tuominen kirjoittaa kivasti vanhoista puista. Metsässä kasvaa niitä erityisiä puita, vanhoja puita, jotka ovat yhteydessä muihin puihin ja välittää sukulaisilleen sitä hiljaista tietoa metsäympäristöstä, metsän elinolosuhteista ja ravinnonhankinnasta. Kirjassa Tuominen kirjoittaa, että metsätieteen professori Suzanne Simard British Columbian yliopistosta sanoo: "Kun metsän emopuut kuolevat, välittävät ne viisautensa metsän toisille puille. Vanha puu kertoo mikä on hyväksi ja mikä pahaksi, kuka on ystävä ja kuka vihollinen, kuinka sopeutua ja kuinka selviytyä muuttuvissa olosuhteissa. On tärkeää antaa vanhojen puiden kuolla rauhassa sillä silloin ne ehtivät luovuttaa tietoa ja varastoimaansa hiiltä mahdollisimman paljon metsän muille puille". Tuominen nostaa kirjassa esiin kiperiä kysymyksiä eläinten ja luonnon hyvinvoinnista, kyseenalaistaa ihmisen oikeuden riistää eläimiä ja luontoa, sillä lailla kivasti syyllistämättä. Kuuntelin Tuomisen kirjan reissussa automatkoilla BookBeat äänikirjapalvelussa - tunnustan olen koukussa äänikirjoihin!

Pyhä-Häkki: opastaulu Kelo syntyy kuolemalla

Meidän retkipäivänä sää oli vaihteleva, parkkipaikalta lähtiessämme aurinko paistoi, metsäiselle osuudelle päästyämme taivas tummui, tuuli yltyi, ukkonen jylisi ja hetken taivaalta satoi vettä sillä lailla kaatamalla. Rankka sadetta kesti onneksemme vain hetken ja ukkosrintama meni menojaan, ja jälleen aurinko paistoi kuumasti pilvettömältä taivaalta.

Sään vaihtelu loi retkelle erityisen tunnelman, auringon säteet loivat metsään valoja ja varjoja, tummuva taivas ja ukkosmyrsky loi metsään synkkää, pelottavaa ja jännittävää tunnelman mutta myös viehättävän, sellaista maagista tunnelmaa. Kaatosade metsässä oli hieno kokemus, metsän puut toimivat ikään kuin meidän sateenvarjoina ja näin me kastuimme vain vähän, vaikka vettä satoi paljon.

Mastomäen polku oli helppokulkuinen ja johdatti meidät Pyhä-Häkin infopisteen / lähtöportin kautta aarniometsään, sellaiseen satumetsään. Metsässä kulkiessa äänet ja tuoksut hellivät aisteja. Metsässä näkyi vanhoja metsäpalon jälkiä, kääpiä, kelottuneita puita, muurahaisia ja paljon muuta mielenkiintoista. Pyhä-Häkin tunnus lintu on palokärki, mutta palokärkeä me emme tällä reissulla tavanneet mutta käen me tapasimme. Ensiksi kuulimme käen kukkuvan, kukkuminen tuntui kuuluvan ihan läheltä ja pääsimme kun pääsimmekin hiipimään näköetäisyyden päähän käkeä. Käki istui metsän siimeksessä, korkealla kuusen oksalla. Linnun näkeminen sen omassa elinympäristössä oli hieno kokemus. Metsäosuuden jälkeen polku johdatti meidät pitkospuita pitkin takaisin reitin lähtöpisteeseen. Suo osuudella suopursu ja lakka kukkivat komiasti ja suo tuoksui, sateen jäljiltä kovasti hyvältä. Mastomäen polku oli merkitty selkeästi oransseilla maalitäplillä, eikä eksymisen vaaraa tällä reitillä ollut.

Retkipäivänä sää oli kuuma, liian kuuma patikointiin mutta kun reissussa oltiin, niin pitihän sitä poluille ja metsään päästä edes pikkiriikkisen. Retkipäivänä sää oli Suomen olosuhteissa poikkeuksellisen kuuma, jopa vaarallisen kuuma sillä lämpötila huiteli jo useatta päivää +29 asteessa.

Lämpötilan vuoksi koiria ei voitu rasittaa liikaa, ei jättää pysähtyneeseen autoon hetkeksikään. Lämpöhalvaus on koiralle vaarallinen tila. Suurimmat riskit koiralle saada lämpöhalvaus ovat koiran jättäminen pysähtyneeseen autoon, rasitus kuumassa ja kosteassa ympäristössä, koiran pitäminen auringossa ilman mahdollisuutta siirtyä varjoon ja veden puute. Koirien viilennys ja nesteytys olivatkin tämän retken pää tehtävä.

Retkikoirien viilennys vinkit

uinti luonnonvesissä
vettä, vettä, vettä: ulkoisesti ja sisäisesti
viileään veteen kastetut froteetakit
viilennysalustat
viilennysliivit
viileä suihku hotellilla mennen / tullen
metallilangasta valmistettu aurinkosuojapeite
ilmastointi
aamu - ja ilta pissalenkit mahdollisimman aikaisin aamulla ja myöhään illalla

Tukikohtanamme tällä reissulla oli Spa&Resort Peurunka Peurunkangantie 85, 41340 Laukaa. Majoituimme Peurunkapihan huoneissa, joissa majoitus tapahtuu rivitalohuoneistoissa hotellin palvelujen vieressä. Neljään erillis- huoneeseen oli yhteinen tilava eteinen, josta pääsi omaan hotelli huoneeseen. Huoneesta löytyi kaikki tarvittava hotelli yöpymiseen, myös oma kylpyhuone. Asumisjärjestely mietitytti varausvaiheessa, siis se, että jos, joka huoneessa on "koiraporukka" syntyykö eteisessä ahdasta? Mutta huoli oli turha, asumusjärjestely toimi hyvin. Yövyimme solussa itseksemme mutta hyvin olisi ollut tilaa, vaikka jokaisessa huoneessa olisi "koiraporukka" yöpynyt.

+koiraystävällinen paikka

+ympäristö / ulkoilureitit

+aamupala ja erityismaininta: kauraomenapaistos ja vaniljakastike

+kylpylä ja sen visuaalinen toteutus: luontovideo ja värimaailma

-ilmastointi puuttui soluhuoneesta (viilennys)

Peurungan ulkoilureitit olivat koiran kanssa matkustavalle ideaaliset: pääsi metsään, pääsi rantaan, pääsi uimaan. Tilaa oli kaikkien rauhassa kulkea ja tätä tilaa ja rauhaa me koiraperheenä arvostamme. Suositus kohteelle.

Kiitos Peurunka, tulemme taas - kun aika on!

Tällä erää matkassa mukana olivat lancashire heeler Kauhia Kartano Tuuli 2 v ja lancashire heeler Kauhia Kartano Inari 13 v 6 kk. Mastomäen polun kiertämisen jälkeen ajelimme takaisin Peurangan palvelujen pariin ja koirat pääsivät hotellilla viileään suihkuun ja me ihmiset pääsimme Peurangan kylpylän poreisiin viilentymään.

Käki tarinoissa ja kansanperinteessä

Tarinan ovat kiehtovia ja ovat osa meidän retkikulttuuria.

Mastomäen polulla kukkunut käki pisti tutkimaan käestä kertovia tarinoita. Tarinat kertovat, että käen kukkuminen ennusti monia asioita niin hyviä kuin pahoja. Suomen myyttiset linnut kirjassa kerrotaan, että ehkä kaikkein eniten onnea tuottavista linnuista on käki. Tämä oli yllättävä tieto, minulle tutuissa tarinoissa käki on se pahis, epäonnen lintu. Maineesta huolimatta olen aina pitänyt käen kukunnasta. Käen kukunta kun kuulostaa, kauniilta, kaikuvalta ja kuuluvalta.

"Autuas on se, joka käen kuulee, onneton on se joka pesän löytää"

Käen kukkumisen jälkeen saattoi karjan laskea turvallisesti metsään. Kun käet kukkuivat, oli ohrankylvön aika. Vanhoille ihmisille käen kukunta kertoi elinvuosien määrän. Nuorille naisille käen kukunta kertoi, kuin kauan menee siihen, kun pääsee naimisiin. Erityisen onnekas oli se, joka pääsi hiipimään lähelle puuta, jossa käki kukkui, sillä silloin kaikki toiveet toteutuivat. Aina ei käen kukunta tiennyt hyviä asioita, sillä uskottiin, että ei tiennyt hyvää jos käki kukkui ennen, kun koivu oli hiirenkorvalla. Jos taas kuuli käen kukkuvan aamulla, ennen kuin oli syönyt aamupalaa, oli se myös erityisen huono juttu. Käen kuuleminen oli kuitenkin yleisesti hyvä juttu mutta käen pesän löytäminen oli tosi, tosi paha juttu, sillä löytäjä tuli sokeaksi tai kuoli. (Ojanen & Daga ULV, 67- 69.)

Rentouttavia kansallispuisto retkiä!

Relaxing national park trips!