Riisitunturin kansallispuistossa ja Riisitunturilla

by Teija salomaa / pictures Teija Salomaa 

Tällä reissulla patikoimme Riisitunturin kansallispuistossa ja valloitamme Riisitunturin, Posiolla. 

Hola, 

Elokuussa 2023 patikoimme Riisitunturin kansallispuistossa. Kiersimme Riisin Rääpäsy 4,3 km pitkän rengasreitin. Reitille lähdimme Riisitunturin pysäköintialueelta Patoniementie 189, Posio. Reitillä pääsimme ihailemaan Kitkajärveä, Ikkunalampea, rinnesuoalueita ja huiputtamaan Riisitunturin. 

Kitkajärvi on Suomen ainoa voimalaitoksilta valjastamaton suurjärvi ja sitä kutsutaan Euroopan suurimmaksi lähteeksi. Ikkunalampi sijaitsee tunturin rinteellä ja on poikkeuksellinen ilmiö. Lampi on luonnon muovaama allas ja kerrotaan, että Ikkunalammen yli katsoessa, muodostuu optinen harha, ja näyttää ikään kuin siltä, että lampi, Kitkajärvi ja taivas olisivat yhtä. Suomen komeimmat rinnesuot löytyvät Riisitunturin kansallispuistosta. Kansallispuisto on perustettu erityisesti suoluonnon suojelemiseksi. Riisitunturi on 466 metriä korkea tunturi. Toisten mielestä Riisitunturi on Suomen eteläisin tunturi ja toisten mielestä eteläisin tunturi on Iso-Syöte. Meitä tunturinvalloittajia ei pohdituttanut tämä aihe, sillä meille tärkeintä oli se, että Riisitunturi oli tunturi. 

Patikkamatkaa meille kertyi Riisitunturin kansallispuistossa kaiken kaikkiaan 6.85 km. Ranteessani raksuttava Suunto 9 Baron kello kertoi tarkalle kuljetun matkan pituuden. Kuljettu matka piirtyi Suunto -sovelluksessa kartalle taiteellisen sydämen muotoiseksi reitiksi.  Kuvista pitävänä tykkään tästä Suunto -sovelluksen karttakuva ominaisuudesta.  

Riisitunturin kansallispuisto sijaitsee Etelä-Lapissa, Posion kunnassa. Puiston erikoisuutena on Suomen kostein paikallisilmasto.  Ilmaston vaikutuksesta, jopa tunturien laet ovat paikoin soistuneita. Lumiseen aikaan tämän kostean ilmaston vaikutuksesta syntyvät puiston kuvankauniit tykkylumikuusikot, joista kansallispuisto on kuuluisa. Itse en ole käynyt Riisitunturin kansallispuistossa talvella, tästä huolimatta, voin silmät sulkiessani nähdä tykkylumikuusikon, joka on valkoinen, satumainen, taianomainen - sellainen erityinen. 

Meidän retkipäivänä ei kansallispuistossa ollut tykkylumikuusia. Rinnesoiden alkavan ruska otti meidät vastaan lämpimänä ja tuoksuvana. Siinä parkkipaikalla pukeutuessa, matkaan valmistautuessa, ympärille katsellessa, mielikuvitusta käyttäen näin kuusten muodosta, että kuuset kun lumella kuorruttaisi olisi maisema juuri sellainen, kun se internetin talvisissa tykkylumikuusikkokuvissa näyttäytyi. Puita katsellessa, alkoi ihan jännittämään - mitähän Riisitunturin kansallispuistossa meille retkellä tarjoilee?   

Tykky? 

Tykky on itäisen Suomen vaaramaiden ilmiö, joka liittyy Atlantin suunnasta tuleviin kosteisiin matalapaineisiin. Tykkylumen muodostumismekanismi vaatii juuri Riisitunturin kansallispuistossa vallitsevat olosuhteet, muodostuakseen. Tykky alkaa kehittymään puihin ensimmäisten kylmien päivien jälkeen. Ilmankosteus takertuu puiden oksille huurteeksi. Talven mittaan tykkyä kertyy puihin kerroksellisesti lisää lumesta ja ilman alijäähtyneestä kosteudesta. 

Tykkyseutujen kuuset? 

Kuuset ovat kynttilämäisiä Siperian kuusia. Kuusien oksat ovat rungonmyötäisiä ja tämän vuoksi ne jaksavat kantaa tykkylumitaakan paremmin kuin muut kuuset. Isossa kuusessa voi olla tykkyä, jopa kolme neljä tonnia. Lumi liimaa kynttiläkuusten pitkät alaoksat ikään kuin kartioksi, jolloin oksat kestävät paremmin lumen painoa. Kevät talvella tykkylumikuuset ovat taipuneet monenmoisiin muotoihin ja näyttävät ikään kuin jähmettyneiltä hahmoilta, ehkäpä? Lumen alle piiloutuneelta metsän väeltä. Kevät tullessa, tuulien puhaltaessa, lämpötilan noustessa kuuset pudottavat vähitellen tykkylumikuorman ja suoristavat itsensä vastaanottamaan uutta kasvukautta. Silti, vielä lumien sulettua, näkyy puissa lumitaakan jälki. Tykkyseutujen kuuset ovat suoristuneita mutta kumaraisia. 

Reittimme kulki Riisitunturin pysäköintialueelta läpi harmaan Riisitunturin lähtöportin, jonka jälkeen jatkoimme matkaa sorastettua polkua pitkin eteenpäin, ylöspäin. Polun varrella puut muuttuivat vähitellen pienemmiksi ja maisemasta alkoi erottumaan enemmän yksittäisiä kapeita kuusia, ja mitä ylemmäs polkua kuljimme sitä puuttomammaksi ja karummaksi maisema muuttui.

Polulla kulkiessamme, vielä puurajan alapuolella ollessamme Markku huomasi onnekseni Tapion pöytä opastaulun. Minä en ollut opastaulua innostukseltani nähnyt. Huikkauksen kuultuani, palasin pienen matkaa polkua takaisinpäin. Opastaulun luota lähti polku oikealle ja polun päässä, puisin rimoin kehystettynä, seisoikin Tapion pöytä puu. Tapion pöytä puuhun liittyy mielenkiintoisia kansantarinoita ja niistä me puuta katsellessamme puhuttiin. 

Kansantarinoissa kerrotaan, että kuusi on palvellut monen suomalaisen tietäjän ja parantajan uhripuuna. Usein talolla, suvulla tai koko kylällä oli oma uhripuu, pyhä puu. Esivanhemmillemme luonto oli pyhä paikka. Luonnosta oltiin riippuvaisia ja tätä yhteyttä vaalittiin ja kunnioitettiin. Uhripuun uskottiin toimivan välittäjänä alisen, keskisen ja ylisen välillä. Pyhä puu oli jumalainen ja kunnioitettu, uskottiin, että puu kuunteli rukoukset ja paransi. 

Tapion pöytä? 

Tapion pöytä on latvaton kuusi tai latvasta haaroittunut kuusi, joka kasvaa vain leveyssuunnassa. Puun oksat muodostavat ikään kuin tasaisen pöydän. Aikanaan, näitä vaakasuunnassa kasvavia metsäkuusia pidettiin pyhinä puina. 

Suomen luonnonuskoiseen kansanperinteeseen liittyy usko luonnonhenkiin. Tapio oli metsän kuningas ja Tapion pöytä oli hänen perheen pyhä puu. Metsän valtiaan asuinsijat tunnisti  Tapion pöytäpuusta, joka oli matala, tiheäoksainen, tasalatvainen kuusi. Uskottiin, että puuta tuli kunnioittaa ja kuunnella, muuten pahastutti metsän kuningas Tapion. 

Tapion pöydälle tuotiin uhriksi ruokaa, viinaa ja hopeaa, tarkoituksena oli lepyttää metsän kuningasta ja pitää hänet hyvällä päällä. Mervi Koski kirjoittaa kirjassa Suomalaisia haltijoita ja taruolentoja: "Ensimmäisestä saaliista tehtiin keitto, joka vietiin Tapiolle, ettei tämä suuttuisi". Sillä Tapion suuttumus veisi metsämiehen metsästysonnen ja tämä oli aikanaan vakava juttu. Metsästysonnen menetys toi mukanaan, nälkää, köyhyyttä ja monenlaista muuta kurjuutta.  

Tapiota kuvaillaan parrakkaaksi mieheksi, naavaturkkiseksi, havuhattuiseksi ja yhtä pitkäksi kuin korpikuusi tai toisinaan yhtä lyhyeksi kuin heinän korsi. Liikkeiltään Tapio oli nopea ja määrätietoinen ja yhdellä harppauksella Tapio saattoi siirtyä metsän laidasta laitaan. 

Metsämiehen laulu

Terve metsä, terve vuori,
terve metsän ruhtinas!
Täs on poikas uljas nuori,
esiin käy hän voimaa täys
kuin tuima tunturin tuuli.

Metsän poika tahdon olla,
sankar jylhän kuusiston
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii lyön,
ja maailma Unholaan jääköön. (Aleksis Kivi)

Tapion pöydän jälkeen puiden tarinat siivittivät matkaamme sorastettua polkua pitkin kohti Riisitunturin huippua. Matkalla pysähdyimme ottamaan kuvia, maisemakuvia ja Heeler-ryhmäkuvia. Voin paljastaa, että ryhmäkuvien otto ei ole vilkkaiden koirien kanssa helppoa, hiki virtaa ja kuvien ottamiseen tuhraantuu aikaa. Kuvista kuitenkin tykätään ja tavoitteemme on saada, joka reissusta Heeler -ryhmäkuva ja tunnelmakuvia ja maisemakuvia. Retkikuvamatkailu on meistä kotisohvaltakin mukavaa, sellaista rentouttavaa. 

Tällä retkellä matkassa mukana oli luottokamerani Nikon D7500 ja siinä objektiivina Tamron 24-70 mm f/2.8 yleisobjektiivi, objektiivi oli retkellä kamerakalustoni tuorein hankinta. Objektiivin oli hankittu koirien lähikuvaukseen ja tällä reissulla pääsin ensi kertaa kokeilemaan objektiivin maisemakuvaominaisuuksia. Objektiivin tuote kuvauksessa kerrotaan, että objektiivissa on eriomainen kuvanlaatu, suuri valovoima ja sääsuojaus. Objektiivi on loistava yleisobjektiivin aina maisemakuvaamisesta muotokuvaamiseen ja tuottaa kuviin tyylikkään bokeh-efektin sekä mahdollistaa kuvaamisen hämärässäkin valaistuksessa.  Tämän reissun perusteella mielipiteeni oli se, että objektiivi on huikea lähikuvauksessa mutta maisemakuvauksessa luotan toiseen objektiiviin. Kakkos- kamerana toimi tällä reissulla puhelimeni Samsung Galaxy S20 Ultran kamera. Puhelimessa on tehokas salamalla varustettu kamerajärjestelmä ja kameralla saa ihan mukiinmeneviä kuvia. Kuvien laatua ei toki voi verrata järjestelmäkameran kuvanlaatuun mutta hyviä tunnelmakuvia, maisemakuvia, muistokuvia, yleismatkakuvia syntyi myös puhelimen kameralla.  

Matkamme Riisitunturin huipulle jatkui sorastettuna polkuna pitkin ylös Riisitunturille. Polun varrella ihastelimme vanhoja säänkuluttamia mäntyjä, jotka olivat jo osittain kelottuneita. Tutkin männyn elinkaarta ja yllätyin elinkaaren pituudesta. Mänty voi elää Suomessa jopa 700-vuotiaaksi, puun kelottuminen kestää noin 35–50 vuotta ja kelottuneena puu voi seistä jopa 700 vuotta. Polkua ylemmäksi noustessa puut vähenivät ja pienenivät ja maasto muuttui karummaksi, puuttomaksi tunturimaisemmaksi. Siellä me sitten osoittelimme sormella, sinne ja tänne ja huudahtelimme, että katsokaa kuinka kaunista, on tuolla ja tuolla ja tuolla.

Riisitunturin huipulle päästyä me sitten tuuletettiin - olemme Riisitunturilla, olemme Riisitunturilla. Riisitunturin huiputus oli meille tunturinvalloittajille helppo huiputus. Tunturin valloituksen viehättävyyttä tämä helppous ei kuitenkaan poistanut ja sankaruutta tuollakin huipulla koettiin. Riisitunturin huiputuksesta saimme taas merkinnän, tarran, valloitetut tunturit listaamme ja tämä oli meistä kivaa, sellaista sankarillista!

Huipulla oli runsaasti väkeä liikkeellä ja hetken me etsimme huipulla avointa paikkaa, jossa voisimme koirien kanssa rauhassa hengähtää ja tutustua Riisitunturin huippuun ja katsella kaunista maisemaa. Etsiskelyn tuloksena, löysimme tilaa huipun parhaalta paikalta, kallion reunalta josta oli komeat näkymät Kitkajärvelle. Alkava ruska näkyi jo Riisitunturin rinteillä. Riekonmarja näytti punaista pintaa, kanervat tuoksuivat ja leppoinen tunturi tuuli hemmotteli meitä tunturin huipulla ollessamme. 

Mikä siinä, tunturinvalloittamisessa viehättää? 

Tunturien valloittaminen on mukavaa, reissuja on kiva suunnitella ja tunturin rinteillä kulkiessaan mieli sekä keho vahvistuvat ja tunturin kun valloittaa on se kovasti komeaa, sellaista sankarillista ja pistää tuulettamaan!

Sankaruus? Mitä se on, se sankaruus? 

No, se on sitä, että ylittää itsensä, tekee omasta mielestään jotakin tosi hienoa, tavoiteltavaa ja joutuu ponnistelemaan saavuttaakseen tavoittelemansa - sellaista se on, se sankaruus!

Vinkki koirareppu! Kuvissa vilahtelee meidän punainen koirareppu. Koirareppu on käytännöllinen koiran kanssa kulkiessa. Koirareppu on merkiltään Kurgo G-Train Dog Carrier Backpack ja on ollut meillä käytössä jo useamman vuoden. Riisitunturin reissusta ei ollut koirarepussa kuvaa, joten päädyin laittamaan kuvituskuvaksi reppukuvan, jossa olemme Inarin kanssa patikoimassa Kilpisjärvellä 2021. Meidän reppu on hankittu Petenkoiratarvikkeesta. Samainen koirareppu näkyy olevan edelleen tuotannossa ja on saatavilla useassa verkkomyymälässä. 

Koirareppu on osoittautunut käytännössä hyväksi hankinnaksi, reppu on toimiva, koiran sekä tavaroiden kantamiseen. Aluksi totutin koiran kulkemaan koirarepussa, lähimaastolenkeillä. Inari painaa 9 kg ja koiran painoon selässä oli itsellänikin totuttelemista. Alusta alkaen panostin koiran turvalliseen koirareppu matkustamiseen. Opettelun kautta koira oppii äkkiä, että se ei pyri hyppäämään repusta pois ennen aikojaan. Opetin koiralle, että se saa hypätä repusta pois vasta kun on saanut siihen luvan. Tämä lupa juttu on sellainen pikku juttu, mutta vilkkaiden koirien kanssa erittäin tärkeä turvallisuus juttu.

Repussa on kiinnike johon koiran saa kytkettyä esim. valjaista niin, että koira ei pääse loikkaamaan repusta alas. Tämän lisäksi pidän koiralla pantaa, johon olen kiinnittänyt taluttimen. Taluttimen heitän olkani yli ja näin minulla on ns. turvavälinen, jolla voin hallita koiraa, jos se satuisi saamaan päähänsä hypätä repusta alas nähdessään omasta mielestään jotain todella mielenkiintoista. 

Vanha koiramme Inari on kulkenut repussa jo muutamia vuosia pidemmillä patikkamatkoilla ja on konkari näissä reppureissaaja hommissa. Inari osaa ilmaista koska haluaa reppukyytiin ja koska haluaa jatkaa matkaa omin jaloin. Inarin reppureissaaja tyyli on hassu, huvittava, humoristinen ja huomionhakuinen; pää ulkona ja toinen etujalka roikkuu rennosti repun reunan yli heitettynä. Inari näyttää repussa kovasti kokeneelta retkeilijältä - niin coolilta!

Alas tunturilta kohti Ikkunalampea laskeutumaan tunturin toista rinnettä. Matka Ikkunalammelle oli lyhyt, polku jatkui myös täällä sorastettuna polkuna ja oli helppokulkuinen. Maisemat olivat hienot, näkyi kynttiläkuusia, kapeita ja kiehtovia ja mitä lähemmäksi lampea saavuimme sitä rehevämmäksi ja kosteammaksi maasto muuttui. 

Ikkunalampi itsessään oli pieni pettymys. Lampea oli kuvailtu niin erityiseksi ja optista harhaa niin upeaksi, että pettymys johtui tästä. Aluksi en hahmottanut koko Ikkunalammen ideaa mutta kyllä se optinen harha hahmottui kun kurkin näkymää monesta suunnasta. Kivoja kuvia lammelta sain ja kiva oli Ikkunalampi ihan vain lampena paikanpäällä. 

Ikkunalammelta matkamme jatkui Riisin autiotuvalle, pitkospuita pitkin halki kosteikon. Nämä pitkospuu osuudet ovat minusta aina yhtä ihania, kulkemamme pitkospuut olivat aika tuoreita ja niistä puuttui se ikääntymisen ihanuus mutta kivat olivat nämäkin. Tuuli nuorin koiramme osasi kulkea pitkospuita kuin vanha tekijä, sillä lailla nopsasti ja keskittyneesti ja tytön tyyli pisti kyllä hymyilyttämään. Olen huomannut, että Tuulin sisällä asuu selkeästi, seikkailijan sielu, retkeilijän sielu ja tämä on retkiperheen koiralle se täydellinen ominaisuus.  

Riisin autiotuvan pihapiirissä oli tulentekopaikka ja sinne me pysähdyimme, tulistelimme, paistoimme makkaraa ja valmistimme nuotiolla räiskäleitä. Olimme varautuneita, ja matkassamme mukana oli makkaroiden lisäksi mökillä tehty lättytaikina, voita, lakkoja ja hienoa sokeria. Nuotiolla syntyi maailman parhaat räiskäleet, joita me söimme kera lakkojen. Koirat saivat myös räiskäleensä mutta lakoista koirat eivät välittäneet tai oikeastaan me emme antaneet niitä koirille koska söimme ne itse.  

Tulistelu oli meidän luksusta, sillä yleensä meillä on matkassa mukana ns. kylmät eväät ja kahvia / teetä / kaakaota termareissa. Miksi? Koirien kanssa on toisinaan vaikea mahtua tulille. Retkeilijät kyllä antavat tilaa ja ovat ystävällisiä mutta vilkkaat koiramme ovat vähän sellaisia tulilla säätäjiä, että olen päätyneet useimmiten pysyttelemään vähän sivummassa.  

Riisin autiotuvan tulentekopaikalta oli sitten enää pieni alaspäin viettävä matka pysäköintipaikalle, reitin lähtöpisteeseen, jossa automme odottivat meitä. Martti Pihan Iltanuotiolla sopii hyvin kuvaamaan tämän kansallispuisto retken tunnelmaa.  

Iltanuotiolla

Tänne polkumme johtaa
luokse iltanuotion
Sadun piirin ken kohtaa,
tuntee metsän kaipion

Tuli räiskyy nuotiossa
Savu hiljaa leijailee
Ja nyt illan tummetessa
Metsä meille kuiskailee

Hämy hiipii kun saapuu,
taikahetki leiriyön
Sävel kiirii ja haipuu,
taakse jylhän korpivyön

Tuli räiskyy nuotiossa
Savu hiljaa leijailee
Ja nyt illan tummetessa
Metsä meille kuiskailee

Hetki kauneinkin päättyy,
tuli sammuu hiipuu pois
Retki nuoruuden säilyy,
kuin se unta ollut ois

Tuli räiskyy nuotiossa
Savu hiljaa leijailee
Ja nyt illan tummetessa
Metsä meille kuiskailee (Martti Valdemar Piha)

Tällä erää matkassa mukana olivat lancashire heelerit Kauhia Kartano Inari 12 v, Kauhia Kartano Tuuli 1 v ja Kauhia Kartano Hetta (Nelli) 5 v.

Patikkapäivän jälkeen ajelimme tyytyväisinä mökille vatsat täynnä räiskäleitä. Illalla mökillä me huuhdoimme saunanlauteilla retkipölyt harteiltamme ja muistelimme Riisitunturin maisemia ja totesimme, että kaunis oli kansallispuisto syksyiseen aikaan ja talvella hohtavan valkoisena kansallispuisto olisi taas toisenlainen, kauniinlainen, oudonlainen, taianlainen. 

Kuvagallerian kuvista löydät heelerit -rentoutuvat kuvan, joka kuvaa heelereiden lepokulttuuria. Kuvassa Nelli nukkuu retkiväsymystään pois, sohvalla, pää tyynyllä, olohuoneen parhaalla paikalla ja uskoisin, että Nelli näkee unia räiskäleistä, niistä, joita valmistetaan kasapäin juuri hänelle! 

Rentouttavia kansallispuisto retkiä & Sankarillisia tunturinvalloitus retkiä!

Relaxing national park trips & Trips to conquer the fell! 

lisää kohteesta:
luontoon.fi/riisitunturi
kansallispuistot.fi/riisitunturin-kansallispuisto/

lisää kohteen reittimahdollisuuksista:
luontoon.fi/riisitunturi/reitit

lisää kansallispuistoista:
Kansallipuistot.fi
Retkipaikka -Suomen kansallispuistot
Kansallispuistot - Upeinta Suomea